Reading EuropeAn Drama R.E.A.D. festival (6.-8.10.2014)
Kujerruksia-blogi, Linnea,hgk

Kujerruksia-blogi, Linnea 7.10.2014: Lavalta: SAM (European theatre collective) 
”European theatre collectiven R.E.A.D.-lukudraamafestivaalin idea on mainio. Tapahtuman aikana esitellään tuoreita eurooppalaisia draamatekstejä lukien, tällä kertaa kaikkiaan kahdeksasta eri maasta. Samalla tapahtuma tuo yhteen Suomessa asuvia ja työskenteleviä kansainvälisiä teatterialan ihmisiä. Ja kaiken muun lisäksi tilaisuuksiin on vapaa pääsy.”

Finnphonia Emigrantica:

Pihin Naisen elämää -blogi, Leila S., 6.2.2014: Finnphonia Emigrantica – suomalaista runoutta maahanmuuttajan silmin
”Esitys oli mielenkiintoinen matka suomalaiseen runouteen kymmenellä eri kielellä lausuttuna. Miten taipuu esimerkiksi Eino Leinon runo Mies mieheltä unkariksi tai Uuno Kailaksen Syyllinen mies tanskaksi? Saimme huomata, että varsin koskettavasti.”

Helsingin Sanomat, Lauri Meri 7.2.2014: Finnphonia Emigrantica -esitys on komea kokonaisuus
”Monikulttuurinen ja poikkitaiteellinen Finnphonia Emigrantica esitys Stoan musiikkisalissa on komea kokonaisuus, jonka lämpöön jokaisen Itäkeskuksessa shoppailevan ihmisen taustastaan riippumatta toivoisi poikkeavan.”

Kujerruksia-blogi, Linnea, 8.2.2014: Finnphonia Emigrantica – Kymmenen kuvaa Suomesta kymmenellä kielellä (Stoa)
”Finnphonia Emigrantica on hypnoottisen kaunis ja rauhoittava esitys. Se ansaitsee tulla nähdyksi.”

Hufvudstadsbladet, Elisabeth Nordgren 11.2.2014:
”Förutom att de fem aktörerna läser dikter av kända finska lyriker på olika språk och även framför en dikt på finska (Saunassa av Jukka Vieno), spelar och sjunger de mycket engagerat och utnyttjar sina röster på ett kreativt, magiskt och experimentellt sätt.”

Kulttuurielämää Helsingissä -blogi 27.2.2014: Finnphonia Emigrantica
”Runoja taustoitti kaunis musiikki, joka tuki niitä hyvin. Tämä onkin hyvä kanava tutustua suomalaiseen runouteen!” ”Kunkin esiintyjän kielellä saatiin runoihin lisää tunnetta ja melodisuutta, tästä esimerkkinä ensimmäinen runo Mies mieheltä (Ferfiak dolga) joka lausuttiin unkariksi. Tuntui että kielen karkeus oikein tehosti runon sanomaa. Nopeasti vaihtuva maisema -runo oli hauska, kun sanojen seasta löytyi K-marketteja, peltoja ja muita junasta tuttuja elementtejä. Seuralaiseni kertoi, että tunnelma välittyi ehkä juuri siksi niin hienosti, että sanoista ymmärsi osan sieltä täältä ja lopusta tuli kuin musiikkia.”

Teatteri&Tanssi+Sirkus, Nina Jääskeläinen 2/2014: Sanataiteen loistava taidonnäyte
”European theatre collectiven esitys Finnphonia Emigrantica on upeasti onnistunut, sydäntä pakahduttava runosinfonia tekstiä, rytmiä, musiikkia ja äänitaidetta kansainvälisen ja ammatillisesti korkeatasoisen esiintyjäryhmän tulkistemana”. ”Huumorilla ja älykkyydellä vietelty katsoja on valmista kauraa, kun lavalta aletaan kihistä suomeksi Jukka Vienon Saunassa. Että pitääkin olla nenäliina hukassa! Loputkin mascarat on menetetty, kun ugandalainen afro-soulartisti Mad Ice laulaa Saima Harmajaa. Tähtinen taivas, suru ja tuska – ei niillä ole kotimaata.”

***

Kristian Smeds: Nainen ja karhu (2013)

Etelä Saimaa /Kielipuolen päiväkirja –blogi, Matti Saarela 9.10.2013: Veitsi joka viiltää
”Naisessa ja Karhussa tiivistyvät yhteen monologiin meidän koko sivilisaatiomme keskeiset paradoksit.”
 
Hufvudtadsbladet, Isabella Rothberg 10.10.2013
”…Salla Kozma i rollen som kvinnan skriker, svär och stirrar illmarigt publiken i ögönen…” ”…Monologen blir den lilla, obetydliga människans replik. Den handlar också om ett samhälle där människor behandlas som sopor, där man inte blir mycket mer än en meritförteckning på ett skrynkligt pappersark, där det man gör räknas, inte det man är. Kvinnan ryter till, hon racknar ner på företag, chefer, prestationsideologin. Hon spyr, ho gråter, hon blev en gång kysst för första gången. Allt det här är viktigt.”
 
 Helsingin Sanomat, Suna Vuori 10.10.2013: Kristian Smedsin Nainen ja karhu on vaatimaton teksti ja amatöörimäinen esitys
”Jos ei tietäisi, kuka Nainen ja karhu -pienoisnäytelmän on kirjoittanut ja osin ohjannutkin, yksinhuoltajaäidin monologi olisi helppo sivuuttaa.”
 
Mustaa valkoisella –blogi, Kari Naskinen 11.10.2013: On hetkiä, kun usko loppuu (Kristian Smeds)
”Tapansa mukaan Smeds jättää aina paljon katsojien omienkin tulkintojen varaan. Mikä esimerkiksi on se Karhu? Ehkä ensin pienen tytön nalle, myöhemmin jotain isompaa ja pelottavampaa, ja lopulta aivokasvain.
Nainen ja Karhu on nyt Smedsin toinen näytelmä, joka tapahtuu hyvin pienessä näyttämötilassa. Katsojat istuvat kuin leirinuotiolla, jossa näyttelijä kertoo tarinaa. Tälläkin kertaa surullista tarinaa maailman sydämestä.”
 
Turun Sanomat, Eeva Kemppi 13.10.2013: Nainen ja karhu jää henkilökohtaiseksi uhoksi ja raivoksi
”Henkilökohtaiselta teos toki tuntuu, niin intensiivisen ja virkistävänkin epäesityksellisen raivokkaasti Kozma yksinäisen paineistetun ja sairastuvan naisen ja äidin rooliin heittäytyy. Hän riehuu ja uhoaa KokoTeatterin karussa harjoitus- tai varastotilassa, seinustoille istumaan asetetun yleisön keskellä.”
 
Skenet, Martti Mäkelä 17.10.2013: Nainen ja karhu
”Työryhmä on saanut aikaan vaikuttavan esityksen, joka todistaa, kuinka kipeitäkin aiheita voi ja pitää tarkastella teatterin keinoin. Vääjäämätön loppukuva on samanaikaisesti ankara ja kaunis. Nainen ja Karhu on kuin kiirastulen läpi kuljettava, puhdistava rituaali.”
 
Kujerruksia-blogi, Linnea 22.10.2013: Nainen ja karhu (Kokoteatteri)
”Mies sanoi, että harvoin on tuntenut itsensä teatterissa yhtä uhatuksi. Näyttämöllä oleva nainen tuntuu epästabiililta ja uskottavalta, sellaiselta että ei ole aivan varma mitä seuraavaksi voi tapahtua.”